Taas viikonloppu on takana ja ei oikein paljon on tapahtunut. Katsoin vähän lisää internetin sivuista kuin http://fi.flirtfair.com ja http://www.villiflirtti.tv, koska yritään yhä vielä löydä miehet, joiden kanssa voin tavata ja ehkä siitä jopa suhteitta kehittyvät. Sillä minulla ei ole kovin paljon kokemusta vieraiden miehien kanssa on minulle vaikea päättää, missä voisimme tavata ja kenen kanssa. Tajuan kyllä, että on vaarallista seurustella tuntemattomien kanssa. Varsinkin, koska en voi kertoa kenelle mihin olen menossa ja kenen kanssa. Pitäisin ensin myöntää, että olen homo ja että haaveilen miehen panosta. Ja sitä en vielä jaksaa. Menen siis salaisesti treffeille miehien kanssa, joita löysin sivulta http://www.miehet.org/treffit.
Sunnuntaina menin siis ensimmäinen kerta deitille. Tyypin kanssa kirjoitin jo pari päivää www.miehet.org –sivun chatissa. Kerroin hänelle lopulta jopa, että en ole koskaan ennen seurustelut, eikä suutelut miestä. Hän on vähän vanhempi kuin minä, 25 vuotta, ja sanoi ymmärtävänsä. Hän asuu myös pienessä kaupungissa ja sen takia hän tietää kuinka vaikea toi kaapin ulos tuleminen voi olla. Vaikka hänen perhe ja ystävät tietävät, että hän on homoseksuaalinen, hän hyväksyi salaisen tapaamisen. Ajoimme lopuksi kaupunkiin, joka sijaitsee noin 80 kilometrin minun kotikaupungin päästä ja hänestä se on noin 40 kilometria. Siellä tapasimme kahvilassa. Kun saapuin paikalle hän odotti jo minua. Hän istui pöydässä kahvilan nurkassa ja joi kupin kahvia. Hän oli todella hyvännäköinen, seksikäs ja pitkä. Tervehtiminen oli vähän outo, mutta mukava. Tilasin myös kupin kahvia ja sitten pidimme small talkia. Hänen kanssa on kivaa jutella, mutta sen tiesin jo chatin kautta. Puhuimme harrastuksistamme, ystäviltämme ja perheistämme, musiikistä, elokuvista ja niin edelleen. Kun kaatoin vahingossa maljakon, joka seisoi pöydässä, hän vain hymyili ja pyysi tarjoilijalta talouspaperia, että voisimme kuivata pöydän. Se nolotti minua, mutta samalla ihailin kuinka suvereeni hän on. Siellä näkee, että hän on jo vähän vanhempi ja paljon enemmän kokenut joka päivä tilanteissa. Hän vitsaili, että on hyvä, ettei se ollut punaviinilasia vaan pelkkä vettä. Yritin hymyillä, mutta tilanne oli vain niin noloa. Pahin oli silti, kun hän tilasi uuden maljakon ja varmuuden vuoksi lisää paperia sen kanssa. Tarjoilijalla oli iso kysymysmerkki pään yllä eikä tajunut, että se oli vitsi. Puhuimme sitten lisää ja kahden tunnin jälkeen menin kotiin. Yksin. Minulla oli niin mukava iltäpäivä, että haluan tavata uudelleen. Sovimme, että soitamme myöhemmin. No, en ole vielä kuulut hänestää enkä soitanut itse. Ehkä tänä iltana se sujuu. Samalla pitää muistaa, että se oli minun ensimmäinen deitti tyypin kanssa ja että on olemassa monia muita miehiä maailmalla. Kyllä netissä voi tavata monet muut ja toivottavasti seuraavana kertaa en ole niin kiihtynyt, koska siihen ei oikeasti ole syyttä.
Illalla katsoin televisiossa uimahyppyä. Itse asiassa se on ehkä maailman tylsin urheululaji, mutta miehet ovat hyvässä kunnossa ja heillä on vain pienet uimahousut päällä. Minkä näkymä! Tuli mieleen liittyy johonkin seuraan, että saisin enemmän kontakteja muille nuorille miehille. Mutta mihin voisin liittyä, kun olen niin epäurheilullinen? Ehkä shakkiseuraan, mutta kuka halua mennä treffille nördin kanssa? Itse en koskaan haluaisi. Tai voisin auttaa seuraa vapaehtoisesti vaikka nuortenvalmentajana tai maskottina. Valmentaja tarvitsee varmankin joku lupaus tehtävään. Ei se siis toimi. Ja maskotin puku tuhota tukkaa. Nettimaailma se siis on ja olen varma, että löydän joskus vielä unelmamieheni ja olen niin vahva, että voin siitä kertoa minun perheelle ja ystäville. Haluan ehdottomasti elää normaalin elämän ja perustaa joskus tulevaisuudessa oman perheen. Toivo kuolee tunnetusti viimeisenä ja lopuksi sanon vai sen: Miehet ovat ihania!
