Eilen illalla oli taas semmoinen tunnelma, että tunsin olevan todella yksin. Mietin pitkään, mikä voisin tehdä tai mihin voisin mennä. Tuli jo monta kertaa mieleen käydä sellaisissa nettisivuissa, missä voi tavata toiset ihmiset, minun tapauksessa toiset miehet. Surfasin vähän ympäri nettiä ja löysin deittisivut http://fi.flirtfair.com ja http://www.alasti.org/nukkuminen sattumalta. Hyviä sivuja ne ovat. Siellä voi, lyhyen ja ilmaisen rekisteröimisen jälkeen, muotoilla oma profiilinsa ja laadata kuvia. Voi ilmeisesti myös katsoa muita profiileja ja lähettää viestejä tai suukkoja. Kokeilin sitä siis ja oli niin kiva nähdä, kuinka monia homoseksuaalisia miehiä Suomessa on olemassa. Olisi todella hienoa tavata jonkun heistä joskus, mutta tässä pikkukaupungissa tätä ei ole mahdollista. Miten voin selittää vanhemille ja ystäville, että menen vaikka Helsinkiin viikonlopuksi. En voi ja siksi en voi mennä.
Mietin sitten lisää, missä voin nähdä ja tavata oikeita miehiä, mahdollisesti myös alasti. Keksin katsoa miehiä rannalla uimahousuissa. Mutta nyt on jo vähän kylmä. Lopulta päätin käydä paikallisessa uimahallissa ja siellä erityisesti saunassa. Paikalla olivat aluksi kolme miestä: kaksi vanhempia ja yksi keski-ikäinen mies. Olimme kaikki selvästi alasti, mikä ei tuntenut ollenkaan oudulta kuin pelkäsin. Puhuimme vain vähän ja suoraan sanoen olin pettynyt, että minun unelmamies ei ollut paikalla. Mitä oikein tein siellä? Vaikkakin tosi kuuma tyypi ryntäisi sisään saunaan mahdollisuus, että hän on myös homoseksuaaliinen ja että hän pitää minusta on aivan pieni. Ongelma on se, että viime aikoina en jaksaa ajatelle muuta kuin miehet alasti ja mahdollisesti minun sängyssäni. Tulen varmasti vielä hulluksi ja en tiedä, kuinka pitkä voin vielä säilyttää salaisuuteni. Miten ja kenelle voisin tulla ulos kaapista? Äidilleni tai ystävälleni? Ei missään tapauksessa isälleni, sen tiedän. Ja mitä tapahtuu sen jälkeen? Ehkä on pakko muuttaa pois tästä. No, hyvä tilaisuus se olisi kuitenkin. Tarvitsen lisää aikaa päättämään mitä teen ja milloin. Mutta nyt takasin tarinaan. Istuin siis silloin tällöin saunassa. Yhteensä vietin pari tuntia uimahallin saunaostastossa. Ja sitten se lopuksi tapahtui: yksi tosi hyvännäöinen, sanoisin myös seksikäs, nuori mies seisoi saunan ovessa. Pienen (ja oudun) hetken jälkeen hän istui minun viereen. Hymyilin ujosti ja en uskaltanut katsoa häntä suoraan silmiin tai muuhun ruumiinosaan. Koska olemme suomalaisia emme puhuneet keskenään. Halusin sanoa jotain, mutta ei mitään tuli mieleen tai ulso suustani. Ihmetelin onko hän samassa tilanteessa vai eikö hän edes tajunnut, että istuin hänen vieressa. Toinen mies tuli sisään ja tervehti meidät. Istumalla alas hän kysyi katsoimmekö eilisen lätkäpelin. Vastasin rehellisesti, että en ole sitä nähnyt ja että en ole oikein paljon kiinnostunut lätkästä. Miehet saunassa katsoivat minua kuin olisin sanonut, että olen ruotsalainen. Hyvännäköinen mies sanoi, että tottakai hän on katsonut sitä ja että hän on onnellinen,että hänen lempijoukkue voitti. Vanhempi mies nyökäsi ja sitten he puhuivat lisää lätkästä. Istuin siellä ajatelemassa: siihen meni minun mahdollisuus keskustella heidän kanssa. Miksi en voinut valehdella ja teeskenellä, että olen kiinnostunut lätkästä? Mutta koska en tiedä mitään siitä, niin se varmasti olisi tullut pian ilmi. Kuuntelin pari minuuttia vielä sitä palaveria ja sitten päätin mennä kotiin. Se oli koe, joka ei sujunut kuin toivosin. Mutta en ole vielä valmis luovuttamaan. Ehkä sauna ei ole oikeaa paikkaa aloittaa minun miesjahti, mutta mikä paika olisi sopiva? Baari tai klubi? Tai onko sellainen kerho, missä voi tavata samanmielisia nuoria? Se taas tarkoittaa, että paljastan kuka olen ja että pidän miehistä. Voi miten vaikea toi kaikki on…
Seuravaksi keskeytän taas flirtfair-sivun. Katsotaan ketä siellä tapaan ja mikä tapahtuu hänen kanssa. Toivottavasti olen onnellisempa netissä kun tosimaailmalla. Kuitenkin voi piilota netin nimettömyyden takana.
